perjantai, 10. toukokuu 2019

Ajatuksia valinnoista, menneistä ja tulevista

Vaikka nyt kirjoitan kahtena päivänä peräkkäin, en jatkossa pysty päivittämään blogia näin usein. Tänään on sadepäivä ja muutakaan tekemistä en nyt juuri tähän hetkeen keksi, iltapäivällä teen ruokaa ja jossain välissä toivon pääseväni lenkille. Tänään mukana on koiruus. Eilen kävelin lenkin yksin ja se oli virkistävää. Jätin television hetkeksi ja painelin maastoon. Nykyään televisiosta tulee samat ohjelmat monta kertaa uusintoina, joten mitään en menettänyt. Ensimmäinen valinta, jonka haluankin muuttaa on sohvailu. Tulen viettämään siinä vähemmän aikaa televisiota katsellen kuin aikaisemmin. Mukavahan se on joku lempiohjelma tai elokuva silloin tällöin katsoa, mutta pyrin ensin käymään ulkona lenkillä tai tekemään kodin töitä. 

IMG_20190509_170749.jpg

Ylös, ulos ja lenkille...ei selityksiä! Täällä tulee hyvä olo.

Tänä aamuna teimme koko viikonlopun ostokset. Pyrin valitsemaan sydänmerkkituotteita, kasviksia (lähinnä vihreitä) ja mukaan kevyttä proteiinia. Tottakai mies osti olutta ja lapsille herkkuja. Minulta saunajuomat jäivät nyt hankkimatta, sillä alkoholipitoisissa juomissa on valtavasti kaloreita ja jos aikoo laihduttaa, niin ne eivät sovi jokapäiväiseen käyttöön. Eivät ne sovi muutenkaan. Alkoholin kalorit jumahtavat suoraan vyötärölle, sisäelinten väliin rasvaksi. Alkoholi aiheuttaa rasvamaksaa ja sitä kautta on karmeampiakin seurauksia. Myös sokeri on maksalle haitallista. Huonoksi tavakseni tässä reilun kymmenen vuoden ajan on muodostunut saunan jälkeinen sosiaalinen rentoutustissuttelu. Parasta olisi, jos alkoholia ei käyttäisi ollenkaan. Tarkoituksenani on vähentää alkoholin käyttöä ja sitoa se enemmän juhlaan ja niihin hetkiin, kun oikeasti on ensin hikoillut ja saunonut. Silloinkin määrän sijasta laatu nousee nyt arvoonsa. Eli harvoihin herkutteluhetkiin pienempi määrä hyvälaatuista juomaa. En oikeastaan käytä muuta kuin siideriä. Oluesta tai väkevistä en välitä, viinin olen jättänyt kokonaan pois, koska sen käyttö tuntuu nuhjuiselta. Hyviä viinilaaatuja on Suomessa vain vähän saatavilla, olen hyvin kranttu viinin suhteen. Ja hyvä niin, olisin varmasti alkoholisoitunut pahemminkin, jos olisin viinin ystävä. Kuiva, laadukas omenasiideri on se minun herkkuni ja nyt se herkku jätetään oikeasti harvoihin hetkiin. Myös sen määrä tulee olemaan pienempi.

IMG_20190510_104112.jpg

Nautitaanpa vaikka syväpuhdistavasta hemmottelusta saunassa...

Tänään mietin miten paljon esimerkiksi salaattijuustoissa ja kylmäsavustetussa lohessa on suolaa. Minun olisi hyvä vähentää myös suolan käyttöä. Tiesittekö, että suomalainen kuluttaa suolaa yli suositusten jo ollessaan neljävuotias? Miehet kuluttavat suolaa varmaan tuplasti yli suositusten ja naiset varmaan puolitoista kertaisesti. Suola aiheuttaa sydänongelmia, muistin rappeutumista ja luiden haurastumista.  Suolaa on erityisesti herkkujen lisäksi ihan tavallisessa ruisleivässä ja sen päälle tulevissa leikkeleissä. Pikkuhiljaa tavoitteenani on valita entistä vähäsuolaisempia vaihtoehtoja. Makuaisti tottuu parissa viikossa. Toinen haaste ruokamaailmassa on sokeri. Joka ikisessä valmisruuassa, juomassa, hedelmissä ja herkuissa on sokeria. Sokeri pilaa maksan lisäksi hampaat. Minulla onkin ihan kiva hammaslääkärilasku tuolla odottamassa...Koko kevään olen juossut kipeiden ja reikäisten hampaiden takia lääkärissä niitä hoidattamassa, eikä loppua näy. Masentaa, että on sekä lihava että huonohampainen. Minulla oli ennen kauniit hampaat, suorastaan mainoksiiin kelpaavat ja nyt niistä on jäljellä vain kaunis muisto. Hampaani ovat kuluneet, yksi on poistettu ja loput juurihoidettu. Happamien ja sokeristen juomien yhteisvaikutus on kiistaton. Eli sokeri vähitellen pois arjesta ja juhlassakin kohtuudella.

IMG_20190510_104104.jpg

Raikas lounassalaattini, vai onko siinä sittenkin vielä liikaa suolaa?

Voiko mistään enää nauttia, kun tekee valinnoistaan terveellisempiä? Olen pyrkinyt ajattelemaan, että kyllä voi ja pitää saada nauttia. Olen toivorikkaana ajatellut, että elämästä tulee paljon nautitttavampaakin hallittuna ja kohtuullisena. Kun miettii nyt niitä asioita, joita ei jaksa tai pysty tekemään niin paljon kuin haluaisi, ruokavalion tai alkoholimäärän kohtuullistaminen tuntuu pieneltä hinnalta. Oikeasti, kuka lopulta nauttii jatkuvasta tissuttelusta, kun ei voi solmia kengännauhojaan puuskuttamatta? Tai saa pelätä sisäelinsyöpiä? Kun elämää on vielä jäljellä, toivottavasti? Minä lähden tuonne ulos nauttimaan raikkaasta ja kosteuttavasta kevätsäästä, sekin on nautinto...varsinkin, kun sen jälkeen voi keittää kupin kuumaa mansikkateetä. Oi, kun voisit liittyä seuraan! Tsemppikaverit kuntoilussa ja laihduttamisessa olisivat kivoja.

IMG_20190509_190102.jpg

Turvonnut, paha olla... piilossa otettu kuva nykyisestä itkettävästä vyötäröstä, roikkuposkista ja leuanalus löysästä -en minä ole tämä! Lihavuus vanhentaa, voi itku :( Tässä siis projektin aloituskuva ja tästä ei ole tie kuin ylöspäin. Nyt kyllä alkoi nuo rojut tuolla taustallakin ahdistaa! Mikään ei ole tässä kuvassa hyvin!

torstai, 9. toukokuu 2019

85,7 kiloa

Tästä se alkaa. Taas. Montakohan kertaa olen aloittanut elämäntaparempan tai laihdutuksen. Elämäni aikana olen laihduttanut ja kuntoillut, joten kertoja riittää. Blogejakin olen koettanut pitää. On ollut kitukuuria, olen lisännyt liikuntaa, olen ollut kasvissyöjä ja lihansyöjä. En jaksa enää. Enkä jaksa enää olla otsikon painoinen nainen, jolla paino kertyy vatsalle ja rintoihin, käsivarsiin ja yläselkään -mutta ei perkele peppuun tai reisiin. Juu-u...miten liikut, kun laihduttaessa lähtee alakropasta voimat ja yläkroppa laihtuu hyvin hitaasti, siinä menee äkkiä liikunnan riemu. Olen toki painanut enemmänkin. Viime syksynä sain karistettua noin 10 kiloa eli olen painanut pahimmillani noin 95 kiloa. Mutta tähän se sitten jäi.

En tykkää liikkua. En tykkää syödä proteiinivanukkaita. Usein ateriani jää ilman proteiinia, koska kalaa saa niin harvoin (tonnikala yök) ja lihasta en hirveästi välitä. Minun on opittava löytämään itselleni sopiva proteiini. Mutta en halua tehdä tästä vaikeampaa, kuin tämä oikeasti on. Ei kun vaan sopivasti lautaselle ruokaa lautasmallin mukaan ja syömään, mitä tässä nyt nipostelemaan. Salaattia ja siihen jotain proteiinia, ei sitä kilotolkulla tarvitse ollakaan. Keittoja. Grillattuja kasviksia ja kanaa. Vettä. Vähemmän suolaa ja sokeria. Vähemmän alkoholia. That's it.

Liikuntaa. Joka päivälle liikkumista, eikä vain kävelyä -vaan pyöräilyä, sauvakävelyä (miten käsi ja selkärasvat saa muuten kyytiä?), jumppaa omilla lihaksilla, uintia (hyi, mutta nyt on pakko). Unta palloon 7-8 tuntia, sitten ylös puuronkeittoon ja ulos liikkumaan. Työmatkat pyörällä. Eikä mitään selityksiä, näistä kiloista pitää päästä eroon tai muuten...

Muuten minä sairastun ja kuolen. Jo nykyään elämääni hallitsee kipu, hiki ja punoitus. Rintoihin ja isoon vatsaan koskee. Selkään koskee. Niveliin koskee. En voi tehdä kaikkia asioita, kuten vaellusta, hypätä puron yli, kiivetä ison kiven päälle tai juosta. Minua hirvittää mennä rannalle pienissä vaatteissa tai katsoa ketään, varsinkaan miespuolista silmiin tai shoppailla kauniita istuvia vaatteita. Saati mikään intiimimpi oman miehen kanssa. Tällainen elämä on todella rajoittavaa ja masentavaa. 85,7 kiloa ei ole monenkaan mielestä hirveän paljon, mutta kyse ei olekaan nyt kiloista vaan siitä, miltä elämäni tuntuu nykyisillä valinnoillani. Kyse ei ole siitä, että inhoan olla lihava, vaan siitä, etten istu kroppaani. Joku toinen voi olla tyytyväinen omassa kropassaan ja kantaa kilonsa kauniisti, mutta minä en pysty. En ole pystynyt viimeiseen reiluun kymmenen vuoteen, jonka aikana olen elämäntavat omaksunut ja lihonut. Minulle tämä kilomäärä ja nämä elämäntavat ovat tappavat. Kunpa painoni olisikin jakautunut kivutomasti ja tasaisesti, mutta näin ei ole. 

Haluan jaksaa. Jaksaa tehdä kivoja asioita: harrastaa ja tehdä työtä. Haluan voida hyvin ja näyttää hyvinvoivalta. Haluan kehittyä elämäntaparemontin aikana siten, ettei minusta tule hoikka entinen itseni, vaan hoikka parempi itseni. Laihduttamispäätöstä on osin lykännyt se, että nuorena hoikkana ihmisenä olin aika päämäärätietoinen, aikaansaava ja sain herkkänä ihmisenä myös kärsiä siitä. Olin ehkä kovempi kuin nyt. Kovuus on todellakin karissut painavan pehmeyden tieltä. Haluan olla tyytyväinen itseeni myös ihmisenä, lämpimänä, reiluna ja luotettavana itsenäni. En enää koskaan töykeänä pyrkyrinä. No, nuorena sitä varmaan luulee, että ihmiseltä odotetaan sellaista pärjätäkseen ja tottahan se on, en minä enää pärjääkään sanotaanko vaikka työelämässä, kun olen pehmeämpi. Toki aina välillä yritän olla tiukkana, mutta minulle tulee siitä niin ikävä olo. En halua olla ikävästi tiukka enää koskaan, vaan sopivasti ja lempeästi -myös ja etenkin itseäni kohtaan. Minun laihdutukseni avain on lempeys pienellä sopivalla tiukkuudellla.

Jos satut lukemaan blogiani, terve tuloa. Saa kommentoida tsemppaavasti, itsellenihän minä tätä teen. Olen 41-vuotias, minusta ei ikänä saa pitkäsääristä kaunotarta, mutta ihan tavallisen ja elämäänsä tyytyväisen kylläkin. Siihen haluan uskoa. Jokapuolelta hyvinvoivan.

Loppuun nykyiset mitat: pituus 165cm, paino 85,7kg, vyötärö 102cm, rinnanympärystä 110cm. Tikkujalkoja en viitsinyt mitata.